Kun on pieni on kaunista - oppitunti Suomen Tiibetistä

Päivitetty: touko 19

Oman kokemukseni koronavuodesta voin kiteyttää seuraavasti - taloudellisesti yksi haastavimmista, mutta henkisesti suuri siunaus.


Elin monen Suomen matkailuun erikoistuneen matkailuyrittäjän tavoin kiireisen kasvun pyörteissä kaikki viime vuodet ja vuoden 2020 piti olla kaikkien aikojen ennätys. Yrityksen kasvuvauhdista sai kärsiä vuoroin terveys, parisuhde ja perhe-elämä. Sitten tuli maaliskuun 12. päivä ja koko maailma pysähtyi.


Vuosien varrella on oppinut, että mitään kriisiä ei kannata heti leimata pelkästään negatiiviseksi. Alkushokin jälkeen totesin, että kerrankin oli aikaa ajatella ja reflektoida sekä viettää aikaa lasten kanssa. Päätin muiden suomalaisten tavoin omistautua rauhoittumiselle puhtaan luonnon keskellä.


Tiibetiin ei nyt päässyt meditoimaan, mutta synnyinkunta Tuusniemi Koillis-Savossa tarjosi tarvittavat puitteet, puhdasta luontoa ja rikkumatonta rauhaa. Se oli yksi elämäni parhaimmista kesistä: uin, soudin, keräsin sieniä ja marjastin. Ainoa ääni, jonka kuulin oli usein tuulen humina puiden latvoissa. Vaikka maailma oli uutisten mukaan kriisissä, en tuntenut minkäänlaista stressiä. Päinvastoin, lapsuuden kesämuistot alkoivat palata mieleeni.

Rohkeasti, rakkaudella


Loppukesästä alkoi olla selvää, että pandemian toinen aalto oli tulossa, mikä tarkoittaisi sitä, että matkailu avautuisi aikaisintaan kesällä 2021. Niin ihmeellistä elämä on, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Tuusniemelle etsittiin vetäjää luontomatkailun kehittämisprojektiin, joka tuntui mielenkiintoiselta haasteelta. “Rohkeasti, rakkaudella” luki Tuusniemen kesälehden kannessa. Rakastan synnyinseutuani yli kaiken ja rohkeutta minulta ei ollut koskaan puuttunut. Otin yhteyttä yritykseni tiimiin ja kysyin, pärjäisivätkö vuoden ilman minua. Sanoivat pärjäävänsä, vieläpä varsin hyvin. Niinpä päätin ottaa tehtävän vastaan!


Paluu oikeitten immeisten joukkoon


Ensimmäisenä tehtävänä oli alueen matkailun nykytilan selvittäminen - ja sehän oli mahdollista vain tutustumalla paikallisiin matkailuyrittäjiin. Siis aitoihin paikallissankareihin, joista moni on monikansallisten matkailusivustojen ulottumattomisssa.


Nämä vierailut olivat projektin parasta antia. Maailmalle lähtenyt kylänmies toivotettiin takaisin “oikeitten immeisten” joukkoon. Täällä jos missä on opittu kiireettömyyden ja tarinoiden tärkeys. Savolainen rakastaa kunnon tarinaa, sellainen pitää kehittää vaikka maidon ostamisesta kaupassa. Ja tottakai aina pitää löytää aikaa sen kertomiselle.


Kahvihetki ja rupattelu voi kestää tuntikausia, maailma voi odottaa sen aikaa. Elämää ei oteta turhan vakavasti. Savolaiset eivät tykkää puhua suoraan, koska se on paitsi tylsää ja myös epäkohteliasta. Idän ja lännen rajamailla on pitänyt olla diplomaattinen pärjätäkseen. Ikinä ei tiennyt kuka on tullut salolla vastaan. Jo pelkkä savon murre on sointuvaa ja sen kuuntelu on rentouttavaa. Tuntui kun koko alue elää jatkuvassa flow-tilassa.


“Hätäkö tässä on elläessä?”


Koronasta huolimatta maalla oli jatkettu ihan normaalia eloa, joskin paikalliset matkailuyrittäjät huomasivat kesällä yllättävää kysynnän kasvua, eivätkä oikein tiedä miten siihen suhtautua. Silmiinpistävää oli se, että kenenkään toimeentulo ei ole ollut riippuvainen pelkästään matkailusta. Välillä tehdään palkkatöitä, ollaan omavaraisia, viljellään, hoidetaan metsää ja kerätään metsän antimia. Kun ehdotin, että pitäisikö tehostaa toimintaa ottamalla käyttöön varausjärjestelmiä, niin huolena oli toisinaan, että “ei kai se joha siihen, että ei sua ennee rupatella ihmisten kanssa puhelimessa. Se ku o just sitä parasta puuhoo matkailussa”.


Moni on rakentanut matkailuliiketoimintansa kirjaimellisesti omin käsin. Velkaa on otettu korkeintaan hartiapankista. Eräänkin matkailuyrittäjän lomamökkien hirret ovat omasta metsästä ja koko perhe on osallistunut niiden höyläämiseen ja pystyttämiseen vuosien varrella. Paikallinen kyläkauppias oli kovien henkilökohtaisten koettelemusten jälkeen löytänyt oman kutsumuksensa kiireettömyydestä. Hän oli perustanut kauppaansa pienen leipomon ja kahvilan kyläläisten kohtaamispaikaksi. Täällä ei hötkyillä kassajonossa, vaan kauppareissulla saa viipyä vaikka koko päivän turisten ja tarinoiden, aivan kuten ennen vanhaan! Erään maatilan perinyt yrittäjä keksi muokatasen päätalosta B&B majoituksen, rakensi navettaan pelihuoneen ja pystytti lehmien laidunmaille 18-väyläisen frisbee-golf radan. Ei ihme, että majoituspaikka on loppuunmyyty vuoden ympäri! Uskomattomin on yrittäjä, joka käytti perintörahansa varsin luovalla tavalla: hän rakensi tähtitieteellisen observatorion 1700-luvun navetan katolle. Kyseessä on Suomen ensimmäinen pimeän taivaan suojelualue, vastineeksi sille että valosaaste lisääntyy maailmalla 2% vuosivauhtia. Täällä, syrjäisen vaaran laella voi löytää pimeyden kauneuden. Linnunrata näkyy paljain silmin ja teleskoopilla voi tutkia kaukaisia galakseja. Olemme keskellä ei mitään - mutta silti keskellä kaikkea.


Näitä kaikkia yrittäjiä yhdisti myös se, että palveluiden arvostelut olivat kaikkialla huipputasoa. Syykin oli selvä - yrittäjä antoi asiakkaalle tärkeintä eli omaa aikaansa. Palveluista oli jo pelkän puskaradion ansiosta tullut niin kysyttyä, että tarvetta ylimääräiselle markkinoinnille ei ollut.


Valaistuminen


Tätä kaikkea ihmetellessä minulle loksahti, että tämä se vasta onkin juuri sitä kestävää matkailua! Yrittäjän motiivi ei ole räjähtävä kasvu, vaan se, että yritystoiminta on kivaa ja vieras on tyytyväinen. Ja jos olosuhteiden vuoksi ketään ei tulisikaan niin sisulla ja huumorilla siitä selvitään. Vastoinkäymiset on Savossa pahimpina aikoinakin kuitattu huumorilla: "Hätäkö tässä elläessä, eijoo vilun eikä nälän puutetta”.


Muistiin palasi liiketalouden opintojen suurin opetus - “Yksikään yritys ei ole kaatunut siihen, että on skaalannut liian hitaasti”. Näille ihmisille matkailu on intohimo, sitä tehdään suurella sydämellä, mutta ennen kaikkea omien ja luonnon resurssien ehdoilla.


Tämä havainto johti valaistumisen kaltaiseen kokemukseen. Meillä on jo kaikki tarvittava ja enemmänkin. Meidän maapallomme ja henkinen terveytemme ei kestä liian nopeaa kasvua. Koronapandemia on meille oppitunti ja mahdollisuus rakentaa matkailu uudelleen, kestävämmälle pohjalle. Se tarkoittaa sitä, että määrän sijasta tulee keskittyä laatuun.


Muutos ei maksa mitään!


Mikä parasta, tämä muutos ei maksa mitään ja sen voi aloittaa vaikka huomenna. Suositaan lähialue- ja luontomatkailua ja tuotetaan lisäarvoa matkustajille sisällöllä ja tarinallisuudella. Se voi olla niinkin yksinkertaista kun pelkästään tiedostavaa, aitoa läsnäoloa asiakaspalvelua. Kaikki varmasti tietävät miten hyvältä sellainen palvelu tuntuu, usein se on tärkeämpää kuin luksustasoiset puitteet!


Palveluissa voidaan pyrkiä käyttämään mahdollisimman ympäristöystävällisiä kuljetustapoja (juna, linja-autot), jos on pakko lentää niin suositaan suoria lentoja ja vähäpäästöisempiä konemalleja.


Tarjotaan asiakkaille mahdollisuus kompensoida hiilipäästöt eri tavoin. Suositaan alihankkijoita, hotelleja yms. jotka harrastavat kestäviä käytäntöjä ja boikotoidaan sellaisia, jotka menettelevät päinvastoin. Tehostetaan toimintaa tuomalla lisäarvoa digitaalisilla ratkaisuilla ja vähennetään paperin kulutusta.


Luonnon monimuotoisuuden ja vanhojen metsien säilyttäminen on myös äärimmäisen tärkeää. Vanhoissa metsissä tulee nähdä muutakin arvoa kuin kiintokuutiot, eikä ajatella asiaa niin että “kyllähän Suomessa herrajumala puusto kasvaa”. Yli 200-300 vuotiaat metsiä alkaa Suomessakin tavata enää luonnonpuistossa. Sähköntuotantoon valjastettujen koskien ennallistaminen olisi lottovoitto luonnolle ja matkailulle. Jännittyneenä seuraamme, vapautetaanko kuuluisat Palokin kosket Juojärven ja Suvasveden välillä, se olisi suurimpia palveluksia joita voimme tehdä tuleville sukupolville.


Pienin askelin, kehitys alkaa ohjautua pikkuhiljaa entistä kestävämpään suuntaan. Matkailun avulla voi syntyä lisää työpaikkoja myös ympäristöalalle.


Suomi tarvitsee suunnannäyttäjiä!


Tässäpä on esimerkkiä, miten koko Suomi voi kilpailla tulevaisuuden matkakohteena: läsnäolevalla palvelulla, empaattisuudella, ympäristöystävällisyydellä, kestävällä kehityksellä.


Suomi on nyt huomattu maailmalla maana, joka tekee asiat eri tavalla. Nyt jos koskaan Suomi tarvitsee nyt rohkeita suunnannäyttäjiä!


Tuusniemen ja Kaavin matkailuyrittäjät - olen teille ikuisesti tästä oppitunnista kiitollinen. Muistakaa pysyä juuri sellaisena kuin olette, persoonallisina, hauskoina ja vieraanvaraisina.


Tämä sivusto kertoo teidän tarinanne.


115 katselukertaa0 kommenttia