Viikko maatilan isäntänä - erilainen hiihtoloma itä-Suomessa

Päivitetty: heinä 20

Hiihtolomalla Lappiin - se oli meilläkin alkuperäisenä ideana. Sitten tuli koronan kolmas aalto ja Lapin reissut piti jälleen kerran lykätä hamaan tulevaisuuteen. Niinpä päätimme kotiväen kanssa kokeilla aktiivista hiihto/etätyölomaa pohjois-Savon maaseudulla ja yhdistää lomaan käynnin Kolin kansallispuistossa.


Kohteeksi valikoitui Mikkalan maalaistalo Kaavilla, paikka joka on suosittu majoituskohde vuoden ympäri. Syitä oli useita: paljon luontoa, tekemistä ja kokemista, Pohjois-Savon rauhallinen koronavirustilanne, kohtuullinen, n. 4 tunnin ajomatka etelä-Suomesta sekä Lappia edullisempi hintataso: vain 110 €/vrk ja koko 10 henkeä majoittava maalaistalo on käytössäsi (kesällä 14 henkeä).


Savonmaan seikkailulle lähti kolme aikuista ja viisi 4-14 vuotiasta lasta.


Unelma maaseudusta


Trendi rauhallisesta, hiljaisesta ja luonnonmukaisesta elämäntavasta maaseudulla on ollut viime aikoina kuuma keskustelun aihe. Erään tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten unelma-asuinpaikka ei enää olekaan kaupungin keskusta, vaan jopa 30 % valitsisi kaupungin läheisen maaseutualueen ja jopa 9 % olisi valmis muuttamaan harvaan asutulle maaseudulle. Totta puhuen mielessä on usein käynyt vanhan maatilan ostaminen - niitähän saa nykyään keskustan kaksion hinnalla. Palkkatöitähän voin nykään tehdä etänä ja maalla saisi rutkasti tilaa omille harrastuksille, voisi pitää lemmikkieläimiä, viljellä kasvimaata ja elää vapaampaa elämää… Olisiko se todella niin autuasta? Onneksi Mikkalan maalaistalolla maaseudun elämää voi kokeilla turvallisesti koko perheen voimin.


Pihalta kuului ammuntaa


Pisteaidat johdattivat mäen päälle rakennettuun tyypilliseen itä-suomalaiseen 1900-luvun alun maatilalle Etelä-Suomessa oli satanut jo vettä ja loskaa, mutta maaseudulla oli talvi täydessä terässä. Isäntä Jouko Mikkanen oli vastassa ja piti meille lyhyen esittelykierroksen tilallaan. Bonuksena tällä maatilalla asusteli navetassa 10 emolehmää ja Erkki-sonni. Lasten ensireaktio oli aluksi huvittava “mikä täällä haisee?” mutta pian pihatossa ihmettelevien asukkaiden kanssa tehtiin jo tuttavuutta. Kaikki lapset ilmoittautuivat oitis seuraavan päivän lehmien ruokintaan.


Kävimme taloksi ja ihastuimme heti maalaistaloon, joka henki menneiden aikojen tunnelmaa ja positiivista energiaa. Talon sydän on iso tupa ja aito vanhanajan leivinuuni, jota tällä kertaa ei tarvinnut lämmittää.


Illan hämärtyessä laitoimme vanhaan savusaunan pohjalle rakennetun rantasaunan lämpiämään, mitä odotellessa paistoimme makkaraa grillikodassa. Tunnelmallisessa rantasaunassa sai aivan mahtavat ja pehmeät löylyt, minkä kruunasi avantouintimahdollisuus. Miten ihanaan onkaan mennä nukkumaan mieli ja keho virkistäytyneenä!



Peliluola ja aktiviteetteja joka lähtöön


Mikkalan maatilan ehdottomana etuna on se, että lapset eivät varmasti pääse valittamaan tylsyyttä. Sekä lapset ja aikuiset innostuivat piharakennuksen jännittävästä peliluolasta, jossa pystyi pelaamaan biljardia, pöytätennistä, -curlingia, -jalkapalloa, -jääkiekkoa yms. “Nyt peliluolaan” huudahdus aiheutti välittömästi pienten jalkojen töpinän eikä aikaakaan, kun aikuiset saivat jäädä nauttimaan maatalon rauhasta. Nykyajan lapsille on erityisen tervettä vaihtelua pelata fyysisiä pelejä mobiililaitteiden sijaan.


Toinen suosikkipuuha oli lumessa peuhaaminen, lumilinnan rakentaminen ja kelkkailu mäkeä pitkin. Maatila sijaitsi kätevästä päättyvän tien päässä, joten pihasta oli turvallista laskea mäki alas - mitä tehtiin varmaan satoja kertoja.


Isäntä mainitsi, että jos päätalon karaokelaitteista huolimatta tekeminen pääsisi loppumaan häneltä löytyisi vielä sulkapallo-, tennis- ja lentopallovälineet sekä oma vuoro Kaavin urheiluhallilla n. 7 km päässä. Kesällä pääsisi vielä nauttimaan maatilan 18-väyläisestä frisbeegolf-radasta.



Hiihtoladuille omasta pihasta


Murtomaahiihdon ystäville Mikkalan maalaistalo on oiva lomakohde. Pääset suoraan kotiovelta perinteisen ja vapaan tyylin laduille, joita riittää hulppeat 24 km kokonaan kierrettynä. Ladut ovat hyvin hoidetut ja tarvittaessa voi vuokrata perinteisiä tai vapaan tyylin suksia. Näillä laduilla kelpaa hiihdellä pitkin metsiä ja peltoja sillä korkeuseroja on kivasti eikä tarvitse välittää perässähiihtäjistä. Mahdollisesta laturaivosta voi syyttää korkeintaan itseään. Mikkalan ladut ovat muuten avoimia kaikille, joten ei muuta kuin sukset alle ja baanalle!


Näin kevättalvella hiihtäjiä odottaa vielä yksi bonus, jota itä-Suomessa sanotaan hankiaiseksi. Viimeisenä yönä suojakelit muuttuivat pakkaseksi ja seuraavana päivänä lapset pystyivät juoksemaan pitkin hankia. Silloin oli pakko ottaa sukset esiin ja lähteä hiihtämään pitkin peltoja, metsiä ja järviä! Tämä on jotain sellaista, mitä pitää kokea vähintään kerran vuodessa.


Hankiaispäivän kunniaksi päätimme pitää kodassa pienet grillijuhlat. Ostimme Kaavin K-marketista paikallisen Voutilan luomutilan burger-pihvejä ja teimme niistä gourmet-hampurilaisia. On pakko todeta että kyseessä oli varmasti yksi elämäni maukkaimmista hampurilaispihveistä! Tässähän ei malta odottaa grillikesän tuloa!



Kalastusta etelä-Tuusniemellä


Mikkalan maatilalla pystyy pilkkimään pihalammen avannosta ahvenia, mutta meitä kiinnosti kokeilla paikallisten eräoppaiden palveluita. Suuntasimme talvikalastuskurssille Suvasvedelle - lue kokemuksesta lisää tästä.


Laskettelua Heinävedellä


Itä-Suomen matkailun kannalta yksi valttikortti on se, että se etelä-Suomen tavoin ole pelkän kesämatkailun varassa. Talvisin lunta on usein yhtä paljon kuin Lapissa, ellei enemmänkin. Tahkovuori on ehkä tunnetuin ja palveluiltaan monipuolisin itä-Suomen hiihtokeskuksista, mikä tosin näkyy myös hinnassa. Jotenkin näinä aikoina kaipasi rauhallisempaa ja väljempää meininkiä, joten päätimme käydä tutustumassa Heinävedellä toimivaan Pääskyvuoreen. Kyseessä on jo 1970-luvulla avattu hiihtokeskus, joka on viime vuosina kunnostettu ja avattu uudelleen koko perheen hiihtokeskukseksi.


Pääskyvuori oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus. Monipuoliset rinteet eri tasoisille laskettelijoille, myös ensikertalaisille. Rinnekahvilasta sai maukasta pizzaa ja muuta purtavaa kohtuuhintaan ja palvelu oli kaikkialla savolaisen mutkatonta ja lupsakkaa.



Henkeäsalpaavia kansallismaisemia


Suomen tunnetuin kansallismaisema Kolilla on upea käyntikohde vuoden ympäri - eikä sinne ole Kaavilta kuin reilu tunnin ajomatka. Ukko-Kolin huipulla lapset luulivat päässeensä satumaailmaan. Joka suuntaan johti toinen toistaan jännittävämpiä polkuja ja tykkylumisten puiden alla pitkin kallioita oli hauskoja piilopaikkoja. Ja ne maisemat, kun aurinko laskee Pielisen yllä… ne pitää nähdä uudestaan ensi syksynä ruskan väreissä! Kolilla piti käydä kokeilemassa myös Suomen pisin jäätie Kolilta Vuonislahteen, jossa majoitumme yöksi tunnelmalliseen Herrasniemen kestikievariin josta kolmen makuuhuoneen huoneiston sai 110 €/vrk.


Luostarin kautta kotimatkalle


Paluumatkalle etelään päätettiin ajaa Varkauden kautta ja käydä hiljentymässä Valamon luostarissa Heinävedellä. Trapesan buffetlounas on kokemisen arvoinen - aivan eri tasoa kuin huoltoasemien vastaavat. Tällä kertaa lounaana oli herkullista suppilovahvero-ohrattoa, haukipihvejä ja jälkiruoaksi pannukakkua. Lounaan aikana bongasimme luostarin ravintolassa myös munkkeja sekä Redraman. Normaaliolosuhteissa olisimme ottaneet vähintäänkin selfien, mutta nyt kun on nämä turvavälit…


Lounaan jälkeen kävimme vielä kokemassa jään alle jätetyt pilkkikoukut Eräpaimenen luota Suvasvedellä. Kotia viemiseksi saimme vielä 1,5 kiloisen tuoreen hauen.



Se oli täydellinen loma

Kotimatkalle lähdettiin monta kokemusta rikkaampana. Viikossa ehdittiin tehdä niin paljon, että tuntui siltä että loma olisi ollut paljon pidempi. Mikkalan maatilalla vietetty aika oli lasten silmin nähtynä oli varmasti yhtä eksoottinen elämys kuin ulkomaan matka. Aikuisille se oli nostalginen aikamatka lapsuuden mummolaan, kokemus maalla asumisen rentoutta, riippumattomuutta, luovuutta ja vapautta.


Vanhin pojista (14 v) ihastui pohjois-Savoon niin paljon, että sanoi muuttavansa Uudeltamaalta Kuopioon ja käyvänsä täällä lukion. Toiseksi vanhin pojista (9 v) oli kokemuksesta niin innoissaan, että suunnitteli ostavansa maatilan kun tulee aikuiseksi. Kun Joukon vieraskirjaa selaili, huomasi että samaa mieltä on olleet sadat muutkin vieraat ennen meitä. Tänne on pakko tulla takaisin!